CD Laulun Lumoa

Suomalainen laatusopraano

“. . . Hänen sopraanonsa on kauniin lisäksi myös kirkas, siinä on kiinteä ydin, mikä nykyään alkaa olla harvinaista. Hyvän koulutuksen asiosta Aurooran sopraano on laaja ja huipennuskykyinen. Vaikka hän kykenee välittämään intiimisti ja legatoltaan ihailtavasti Robert Schumannin, Richard Straussin ja Jean Sibeliuksen lauluja, voi kuvitella hänet ihanteelliseksi Richard Wagnerin Wesendonk-laulujen tulkiksi. Korkeat äänet eivät tuota hänelle ongelmaa. Espanjalaislaulujen esittäjänä Auroora on omaa luokkaansa sopraanoidemme joukossa. Auroora ääntää muiden kielten lisöksi myös espanjaa hyvin. Hän tavoittaa vaivattomasti Xavier Montsalvatgen, Joaquin Valverden, Enrique Granadosin, Jesus Guridin ja Joquin Ninin laulujen keveän huolettoman sensuaalisuuden ja nopean parlando-rytmisyyden. Manuel de Fallan Seitsemön espanjalaisen kansanlaulun tulkkina Irja Auroora on säkenöivä ja verevä. Hän ei harrasta halpaa, etelämaiselta vivahtavaa diivailua, vaan toteuttaa ne luontevasti, nautiskelevan elämäniloisesti.”

Helsingin Sanomat, Veijo Murtomäki 2004

S.I. ja Irja Auroora – kaksi ilmiömäistä sopraanoa

“Auroora on upea laulaja. Hänen äänensä toimii luontevasti ja taipuu notkeasti lied-musiikin miniatyyrikuvien nopeasti häilähteleviin tunnelmiin. Tekstin diktio on ilmeikästä ja selkeää ja runojen ja musiikin välinen yhteys intensiivinen. Auroora laulaa valloittavan tyyikkäästi ja punnitusti tulkiten Schumannin, Straussin , Sibeliuksen ja Rahmaninovin musiikkia, mutta suurimman vaikutuksen tekee yllättäen hänen osaamisensa ja eläytymiskykynsä espanjalaisessa musiikissa. Hän nimittäin heittäytyy antaumuksellisesti ja räiskyvällä tempperamentilla niin ibeerisen säveltaiteen vietteleviin tunnelmiin kuin hilpeisiin ja tummanpuhuviin sävyihinkin.”

Turun Sanomat / Matti Lehtonen / 1993

Lied-konsertti

Irja Aurooran ääni soi upeasti
“Hänen esiintymisensä Turun konservatorion 30-vuotisjuhlakonserttisarjan tilaisuudessa oli kaikin puolin kansainväliset mitat täyttävää. Irja Aurooran ääni soi italialaiseen malliin keskitetyn metallikkaasti. Poikkeuksellisen kauniiseen äänenväriin sisältyy häivähdys mezzomaista tummuutta, joka antaa sille sensuellin loppusilauksen. Teknisesti Aurooran ääni tuntui hyvin luotettavalta.

Parhaiten laulajattaren tempperamentille tuntuivat soveltuvan tunnekylläiset espanjalaiset kansanlaulut, mutta mieleenpainuvaa olivat niin ikään laulut Mahlerin Des Knaben Wunderhorn-kokoelmasta ja Debussyn läpikuultavan herkät sävelakvarellit. Hänessä meillä olisi edustava solisti italialaiseen ohjelmistoon ja miksei kevyempiin Wagner-rooleihinkin.”

Turun Sanomat / Matti Lehtonen / 1993

Lied-konsertti

Ilmeikäs sopraano

“Irja Aurooran sopraanossa on tehoa ja kauneutta. Erinomainen hengitystekniikka ja sulava äänenmuodostus takaavat sen, että Auroora pystyy vaihtelemaan runsaasti laulunsa vivahteita ja rakentamaan suuren dynaamisen skaalan. Kun tähän vielä lisätään ääni, joka on kiinteä ja väreiltään monipuolinen, saadaan kokoon ne osatekijät, jotka muodostavat Aurooran laulusta niin elävän ja vaikuttavan.”

Helsingin Sanomat / Osmo Tapio Räihälä / 1992

Legato on ihme
“Hyvän laulajan legato on ihme. Irja Auroora tuntee saumattoman legaton salaisuuden. Toinen ihme on laulajattaren selvästi ääntyvä teksti. Äänteet lepäävät sävelten varassa koskemattomina, kuin pehmeälle jalustalle laskettuina. Aurtoora myös erittelee terävästi ja tuntee syvästi sanojen merkityksen. Sanat saavat hetki hetkeltä elävän tunnesisällön. Irja Auroora on taiteilija, jonka esiintymislava ja yleisö saavat hehkumaan. Hänellä on monia ominaisuuksia, joista jo yksi riittäisi tekemään laulajattaresta mielenkiintoisen. Yksi niistä on persoonallinen, yhtä aikaa metallinen ja lämmin äänenväri.

Irja Auroora on ylväs ilmestys lavalla. Niin persoonallisen valovoimainen laulajatar kuin Auroora onkin, ei hän koskaan aseta itseään musiikin ja runouden edelle. Strauss-osastossa äänelliset ansiot liittyvät suureen, pettämättömään tekniseen virtuoosisuuteen. On selvää, että puhumme tässä korkean kansainvälisen tason laulajattaresta.”

Helsingin Sanomat / Helena Tyrväinen / 1984